Pitkäperjantain ilta Vöyrillä

Pitkäperjantain aamuna tiimimme ajeli pääsiäiseksi sukuloimaan Pohjanmaalle, tarkemmin sanottuna Vöyrille. Tänne oli viime kätköilykerran jälkeen ilmestynyt paljon uusia kätköjä, jotka luonnollisesti halusimme päästä hakemaan. Muutama niistä sijaitsi peräti aivan majapaikkamme läheisyydessä. :) Valitettavasti luontoäiti päätti tehdä kätköilystä asteen verran hankalampaa: Vöyrille satoi Pitkäperjantain aamulla parikymmentä senttiä lunta, mikä ei tietenkään meitä ilahduttanut. Optimistisina lähdimme kuitenkin heti illalla etsimään ensimmäisiä, lähietäisyydellä olleita kätköjä. :) Mukaan otimme lisävahvistuksena muutaman jästisukulaisen. :D

Heti ensimmäisenä suuntasimme kätkölle, joka sijaitsi Vöyrin seurakuntakodin yhteydessä olevalla leikkikentällä. Kätkön logeista olimme huomanneet, ettei tätä purkkia ollut löydetty joulukuun jälkeen, mutta päätimme silti yrittää josko kevät olisi jo tarpeeksi pitkällä tämän kätkön löytämiseksi. Ja olihan se. :) Pari muuta kätköilijää oli ehtinyt paikalle ennen meitä ja heidän tekemiään geopolkuja seuraamalla kätköpaikka löytyi nopeasti. Emme siis valitettavasti saaneet kunniaa olla kätkön ensimmäisiä löytäjiä tänä vuonna, mutta ainakin purkki löytyi. Ja kohtuullisen iso hämähäkki, joka oli purkkia ilmeisesti vartioimassa, mutta lähti heti karkuun. :P

Toinen kätkö, jota lähdimme etsimään, sijaitsi Vöyrin kirkon luona. Tämä kätkö oli löydetty viimeksi maaliskuussa, joten arvelimme sen löytyvän nytkin. Toisin kävi, ilmeisesti tuoreesta lumesta johtuen. :/ Vaikka etsijöitä riitti ja paikalla oli rauhallista, ei tämä purkki antautunut millään. Uusi yritys kun lunta on vähemmän. Onneksi aikaa jäi vielä kolmannen kätkön etsimiseen vaikka kirkon luona aikaa kului enemmän kuin oli ajateltu.

Kolmannen kätkön etsintä vei meidät vanhan Rökiön myllyn ja sen luona olevan puusillan luo. Tätäkään kätköä ei kukaan ollut ennakkotietojen mukaan löytänyt joulukuun jälkeen, mutta emme ehtineet tälläkään kertaa paikalle ensimmäisinä, vaan saimme seurata valmiita geopolkuja edellisten kätköilijöiden jäljiltä. Purkin paikka näytti ensin löytyvän helposti, mutta kun Sami vilkaisi oletettuun piilopaikkaan, ei sieltä mitään löytynytkään. Jonkin aikaa sitten yritimme etsiä purkkia muualta. Lopulta Sami kuitenkin vilkaisi uudestaan samaan paikkaan, ja sieltähän se purkki löytyi. :) Vähän oli tyhjän oloinen purkki, joten laitoimme sinne pikku-ukkelin täytteeksi.  

Sitten olikin aika palailla takaisin majapaikkaan, sillä aurinko alkoi jo laskea. Tässä vielä pari kuvaa paluumatkalta, kuvissa Vöyrin joki ja Rökiön koulu.

Lyhyesti:
Löydetyt kätköt: 2/3. Ironista kyllä, juuri ne kätköt löytyivät joiden ei pitänyt olla talvella löydettävissä.
Luontobongaukset: Hämähäkki ja joessa torkkunut sorsapariskunta. Valitettavasti kuvia ei näistä saatu. :/
Saadut ruumiinvammat: Ei ruumiinvammoja. Vähän sotkua tosin tuli kun pikku-E päätti käydä konttailemassa kuralätäkössä. :P

Kätköilyä lapsuudenmaisemissa

Vihdoinkin taas kätköilemässä! Kyllä tätä oli odotettukin. Keli oli sangen kehno kätköilyä ajatellen, mutta pakko oli saada kausi viimein "korkattua". :D Vuoden 2012 ensimmäinen kätköilykierros suoritettiin allekirjoittaneen lapsuudenmaisemissa Varkaudessa. Neljää kätköä lähdettiin hakemaan eri puolilta kaupunkia.

Ensimmäinen kätkö sijaitsi tehtaan kupeessa olevalla puistoalueella, jonka ohitse on tullut ajettua lukemattomia kertoja. Valitettava yllätys oli, ettei puiston käytäviä ollut aurattu, joten jouduimme heti kahlaamaan lumessa. Vähemmällä olisimme päässeet, jos olisimme huomanneet, että puistoalueen läpi meni jo "geopolku" (aikaisempien kätköilijöiden jälkiä), jota pitkin kätköpaikalle olisi päässyt huomattavasti kuivemmin jaloin. Lopulta kätköpurkki meinasi jäädä huomaamatta silkasta huolimattomuudesta johtuen, mutta onneksi tiimimme tilapäinen lisävahvistus teki tarkempaa työtä ja purkki löytyi. Loggaaminen räntäsateessa olikin sitten haaste itsessään.

Alla vielä pari kuvaa lisää ensimmäisen kätkön läheisyydestä. Kuvissa näkyy mm. "Sokoksen risteys". Kyseisen risteyksen luona ei ole ollut Sokosta enää ikuisuuksiin, mutta risteys tunnetaan silti tuolla nimellä, eikä se nimitys siitä miksikään tunnu muuttuvan. :D Ensimmäisessä kuvassa mukana myös Sami ja pikku-E. :)

Toinen kätkö sijaitsi Varkauden mekaanisen musiikin museon luona. Purkki löytyi nopeasti heti kun uskalsimme luottaa omaan aavistukseen jumittavan gepsin sijaan. :) Tästä museosta jäi aikoinaan allekirjoittaneelle "lapsuuden traumoja" pelottavan museonjohtajan vuoksi. Tälläkään kertaa emme uskaltautuneet pihalle asti. Ihan varmuuden vuoksi. ;D

Kolmannessa kätköpaikassa pääsimme taas rämpimään lumessa. Kätkö sijaitsi puisen sillan luona, ja sen löytäminen osoittautui hieman hankalaksi. Tilannetta ihmetellessämme eräs ohikulkija kyseli puuhamme nähdessään, oliko pikku-E:n tutti tipahtanut sillalta. :D Lopulta purkki löytyi ja tiimimme toukkajäsen sai löytymistä odotellessa peuhata lumessa niin että kenkä tippui jalasta.


Neljänneltä kätköpaikalta ei saatu kuvia sakean räntäsateen vuoksi. Kätköpaikka sijaitsi keskustan kupeessa Huruslahden rannassa uuden sataman luona. Purkki meinasi jäädä löytämättä, sillä puolet purkista ja purkin sisältö oli tipahtanut lumihankeen. :( Onneksi sen esille saaminen ei vaatinut kovin paljon kaivamista. Lokikirja oli aivan läpimärkä, joten loggaaminen oli paikan päällä käytännössä mahdotonta. Purkkia ei meinannut saada takaisin alkuperäiseen paikkaan, mikä selitti sen, miksi sisältö oli aikaisemmin tipahtanut maahan. Valitettavasti epäilemme, että sisältö oli pian taas maassa käyntimme jälkeen. :( Asiasta laitettiin ilmoitus kätkön ylläpitäjälle heti kun pääsimme kotiin.

Löytöjen suhteen erittäin onnistunut kierros, tosin keli olisi voinut olla paljon parempikin. Kotiin palatessa vaatteet olivat melko kosteat.

Lyhyesti:
Löydetyt kätköt: 4/4
Luontobongaukset: Lunta, lunta ja lunta...
Saadut ruumiinvammat: Ei vammoja, mutta lunta meni kenkään. Yyh.

Kätköilyvuosi 2010 pähkinänkuoressa

No niin, niinhän siinä sitten kävi, ettemme päässeet lähellekään 500 kätkön tavoitetta tänä vuonna. :D 300 kätkön raja sentään saatiin rikki. Tähän on kuitenkin olemassa useampikin hyvä syy.

Pari viikkoa kesäreissulta paluun jälkeen saimme tietää, että kätköilytiimiimme on tulossa lisäystä ensi keväänä. :) Pian tämän jälkeen alkoivatkin pahoinvoinnit yms. oireet, joiden ansiosta kätköily tai muukaan harrastaminen ei juurikaan huvittanut. Byöks. Lisäksi päädyimme alkusyksystä ostamaan oman omakotitalon, ja syksy menikin sitten remontoinnin, muuton ja itsepäisen keuhkopöpön merkeissä.

Kaikenlaista on siis tiimillemme ehtinyt sattumaan ja tapahtumaan kesän jälkeen. Emme malta odottaa että pääsemme taas kätköilemään. Ensi kerralla on toivottavasti jo uusi perheenjäsenkin mukana seikkailemassa. :)

Kohti uutta vuotta ja uusia seikkailuja! Tiimimme toivottaa kaikille lukijoille onnea vuodelle 2011! :)

Reissupäivät 9 ja 10

..taisivat jäädä pysyvästi dokumentoimatta. Pahoittelut siitä. :P Lyhyesti ja ytimekkäästi: kuumuus pakotti lopettamaan kätköilyreissun lyhyeen kymmenentenä päivänä. Naantalissa kerkesimme vielä käydä yhden päivän kätköilemässä, mutta sitten koti kutsui. Erittäin hyvä reissu oli silti. :)

Reissupäivä 8: Parainen tutuksi

Eilinen säätiedotus ei lupaillut hyvää, ja pelkomme saivat vahvistuksen kun heräsimme yöllä useampaan kertaan voimakkaisiin sadekuuroihin. Onneksi teltta kesti hyvin, eikä vesivahinkoja tullut. Tämän päivän pyöräretki täytyi kuitenkin unohtaa, sillä emme uskaltaneet ottaa riskiä että kastuisimme läpimäriksi, varsinkaan 15 km:n päässä teltalta. Lisäksi maasto oli ihan litimärkää yön sateiden jäljiltä, joten kätköjen etsiminen luonnon helmasta olisi ollut sangen kosteaa puuhaa sekin.

Mietittyämme aamulla tovi, mitä tänään tekisimme, päätimme lähteä kaupunkikätköilyreissulle Paraisiin. Matkaa sinne oli autolla reilut 50 km. Parainen oli jo valmiiksi ollut mukana kätköilysuunnitelmissamme, tosin sinne oli tarkoitus mennä vasta Nauvon ja Korppoon jälkeen. Lähtö ei siis vaatinut mitään suurempia järjestelyjä. Lämpimästi vaatetta päälle ja mahdollisimman nopeasti liikenteeseen.

Paraisille päästyämme aloitimme 13 kätkön kierroksen. Aluksi näytti siltä että parin edellisen kätköretken epäonni jatkuisi, sillä vaikka ensimmäinen kätkö löytyi, jäivät toinen ja kolmas löytymättä. Kolmas kätkö sijaitsi näköalapaikan läheisyydessä. Näköalapaikalta oli melko "mielenkiintoiset" näkymät, kuten kuvasta voi huomata. Uskomatonta että jotain niin rumaa on saatu kaivaa aivan kaupungin keskustan kupeeseen. :|

Kolmannen kätkön jälkeen homma alkoi taas sujumaan. :) Valitettavasti hirveästi kuvattavaa ei Paraisilla ollut. Pari kuvaamisen arvoista kätköpaikkaa oli komeasti "koristeltu" liikenneympyrä ja yksi "Sunttin" yli menevistä silloista. Liikenneympyrän kätkö oli helppo, mutta sillan luona oleva purkki sitä vastoin haetutti itseään tovin.

Merkillisin kätköilyretkemme "kohde" (ja samalla kierroksemme viimeinen kätkö) oli Runebergin kuusi. Näin kummallista kuusta emme olleet ennen nähneet. Emme tiedä oliko kyseessä jokin erikoinen lajike vai oliko kuusi jostain muusta syystä kasvanut niin oudon näköiseksi. Jos joku tietää, niin kertokaa meillekin. :D Onnistuimme saamaan kuusesta kuvia viimeisillä kameran akun rippeillä.

Lyhyesti:
Löydetyt kätköt: 11/13
Luontobongaukset: Etanoita
Saadut ruumiinvammat: -

Reissupäivä 7: Tammisaari - Nauvo

Tänään oli jälleen aika siirtää leiri uuteen paikkaan. :) Lähdimme heti aamulla ajamaan kohti Nauvoa, edessä lähes parinsadan kilometrin automatka.

Hauska yllätys tapahtui heti alkumatkasta: Olimme liittäneet läppärin invertteriin, jotta se latautuisi ajon aikana. Invertteri oli ollut käytössä jo useampaan otteeseen matkan aikana, mutta nyt se päätti sanoa sopimuksensa irti. Eipä sitten muuta kuin etsimään netistä lähintä Biltemaa. :D Kaikeksi onneksi sellainen löytyi Raisiosta, joten isoa mutkaa ei matkaan tullut.

Nauvon saarelle oli mentävä lautalla. Uusi kokemus sekin. :) Eniten jännitti etukäteen se, olisiko lautta sellainen että pyörät pystyisi pitämään auton katolla. Onneksi ne mahtuivat hienosti. Kuvista voi myös nähdä lautalla olleen kyltin, joka osoittaa Turun saariston siirtyneen nykyaikaan. :D

Lautalta ei ollut enää pitkä matka leirintäalueelle, ja saimmekin leirin pystyyn jo hyvissä ajoin iltapäivällä. Talviturkki tuli omalta osalta heitettyä, mutta Sami pysyi rannalla palaneista olkapäistään johtuen. No, ainakin Sami sai mielestänsä ruokaa illalla. :P Allekirjoittanut ei osannut arvostaa ko. pöperöä tarpeeksi. Makuasioista ei onneksi voi kiistellä.

Huomenna pyöräilemään joko Nauvon tai Korppoon saarta ympäri, mielialasta ja säästä riippuen. :)

Reissupäivä 6: Tammisaari jalan

Koska edeltävänä päivänä oli tullut pyöräiltyä ihan riittämiin, päätimme hakea kaupunkialueella olevat kätköt jalkaisin. Ensimmäinen kätkö sijaitsi leirintäalueen vierestä alkavan luontopolun varrella ja toinen sen päässä. Ensimmäistä etsimme pitkän tovin kunnes huomasimme netistä vihjeitä etsiessämme, että purkki oli itse asiassa hukassa. :( Eli eipä ihme ettei löytynyt.

Toisen purkin olisi pitänyt olla paikoillaan, mutta eipä löytynyt sitäkään. Lupaavasti siis alkoi tämäkin kätköilypäivä. Kyseinen kätkö sijaitsi hienolla hiekkarannalla, tarkemmin sanottuna jossain rannalla olevan laiturin välittömässä läheisyydessä. Valitettavasti ei ollut tälläkään kertaa uikkareita mukana.

Luontopolulta siirryimme seuraavaksi vanhaa kaupunkia kohti. Seuraava kätkö sijaitsi kahden Mannerheim-ritarin muistomerkin luona. Nano-kokoinen purkki (n. 1 x 1 x 1 cm) oli piilotettu melko yllättävään paikkaan. Olimme hieman kahden vaiheilla oliko kätköpaikka meidän mielestämme täysin hyväksyttävä, mutta palautimme kuitenkin purkin samaan paikkaan.

Neljäs kätköpaikka oli historiallisesti opettavainen, kuten kuvista voi päätellä. Aika selkäpiitä karmiva pala historiaa. :/ Purkki löytyi nopeasti, mutta mielikuvat eivät ihan heti mielestä pyyhkiytyneet.

Tässä välissä kävimme tekemässä hukkareissun eräällä kapealla kujalla. Paahtava kuumuus ja ihmisvirta tekivät etsimisen kyseisellä paikalla turhauttavaksi. Päätimme siirtyä sisätiloihin lounastauolle. :P Tauon jälkeen jatkoimme matkaa, ja päädyimme pian seuraavalle kätköpaikalle Tammisaaren vanhimman palotornin luo. Todella hauskannäköinen rakennus, ja purkkikin löytyi nopeasti. Kovin paljon vaihtoehtoja kätköpaikan suhteen ei tällä paikalla ollut, sillä itse rakennus sijaitsi yksityisalueella.

Palotornin jälkeen kaupunkikätköily alkoi toden teolla vastustamaan, joten päätimme jättää leikin sikseen tältä päivältä ja mennä pelaamaan mini-golfia ja syömään jäätelöä. Aika kehno reissu oli tämäkin löytyneiden kätköjen puolesta, mutta eipä tuohon maailma kaadu. :)